armaksen sunnuntait tekevät minun sunnuntaini
tänään on ollut sunnuntaimaisin päivä pitkään aikaan
sillä vaikka unohdin viikonpäivän
ulkona kaikki huusi sunnuntaita
linnut lauloivat niin kuin sunnuntai laulaa
ja metroaseman liukuportaissa kukaan ei kävellyt
ja meri oli niin harmaa ettei sitä voisi oikein edes kutsua harmaaksi, se oli
armaa tai rmaa tai jotain muuta,
se oli harmaa kuin kuivunut ja näivettynyt, patjojen väliin kuollut kondomi,
sellainen aran kaukainen ja tunnoton hetki
juuri ennen heräämistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti