ainoo unelma on soittaa bändissä

Paljastan nyt viisi lempibiisiäni. Freudin mukaan ihmisestä voi nähdä kaiken jos tuntee hänen läheisimmät ihmisensä. Tämä on vähän sama juttu.

Bohemian Rhapsody
Tää ensimmäinen on aika klisheinen "maailman paras biisi", mut tää on niinku suklaakakku tai kalja, kaikki tykkää niistä koska ne on vaan niin hyviä. Tää on se biisi mikä saa ymmärtämään kaiken sisällä vallitsevan harmaan tyhjyyden ja merkityksettämyyden aina niinä sunnuntaiaamuina, kun herää paikasta jota ei tunne epämääräisten ihmisten ympäröimänä jonkun toisen vaatteet päällä ja paperisilppua suussa, funtsien mikä olisi ällöttävintä mitä kuolleelle eläimelle voisi tehdä ja sitten miettien mahdollisimman kivuliasta itsemurhaa.
Muistan maanneni yksikseni alasti humalassa isäni valkoisen Mulholland-talon olohuoneen sohvalla, täydessä turtuudessa ja kohinassa, miettien vakavasti olenkohan enää edes olemassa. Laitoin tämän soimaan aivan täysillä kotiteatterista ja lakanneeni olemasta näiksi kuudeksi minuutiksi. Se oli parhaita hetkiä koko elämässäni.

Grey Lagoons
Tää on erityislaatuinen biisi. Kappaleessa on onnellinen ja auvoisa tunnelmaa, iloisia saksofoni- ja huuliharppusooloja ja melko menevä komppi. Kuitenkin lauletaan sinisestä auringosta ja harmaista laguuneista. Maisema on juuri niin ahdinkoisen ja surkean oloinen kun vaan voin toivoa ja sukallan siihen joka kerta mieluusti. Kuvittelen vielä pikimustat korallit ja kalanraadot veden pinnalle ja nautin vaan siitä tuhon määrästä.

Hyacinth House
Antiikin Kreikan mytologiassa on tarina Hyakithoksesta. Hyakinthos oli nuorukainen, jota Apollon rakasti salaa ja Hyakinthos häntä. Tarun mukaan he kilpailivat kiekonheitossa. He heittivät vuorotellen kiekkoa kunnes Apollon heitti kiekkoa kaikin voimin tehdäkseen rakastettuunsa vaikutuksen, ja osui kiekolla Hyakithosta päähän. Hyakithos kuoli heti, ja hänen verestään kasvoi hyasintti. Kumpikaan ei koskaan saanut tietää toisen tunteista.
Tää kappale on mun mielestä maailman yksinäisin kappale. Hyasintti symboloi menetettyä, sitä mitä ei koskaan paljastettu, vaikka haluttiin. Tulen viemään hautaani paljon salaisuuksia ja tunteita, olen niin ujo ja pelkään niin paljon. Usein tuntuu ettei ole ketään, jolle puhua. Se ei johdu siitä ettei kukaan kuuntelisi, mutta jostain asioista ei vaan halua puhua kellekkään. Tämä on se kappale jota kuuntelen kun jonain päivänä vain katoan enkä palaa.

Täällä
Kaikki kesän juopuneet muistot, joita seurasi kauhea mahalasku ja alakulo, mielialaongelmat ja päihderiippuvuus. Koko biisi ja koko kesä, yrittämistä olla jollain tavalla merkityksellinen, etsiä syytä olla olemassa, vaikkei ihmisille. Tähän liittyy nuotiot ja vesipiipunpoltto Hondan takapenkillä, öiset moottoritiet kirkumassa kosketusta ja aamuneljän hyvästit purettavalle myllylle jotka maksoivat yhden katolle jääneen lonkerotölkin verran. Boheemielämä ja öiset itkut.

Päivät kuin unta
"Kukka kaunis jokainen: mä luonas oon, kun näet sen."
Niin. Kun olen kuollut, kun olen kuollut, kesä jatkuu. Kesä. Olen aina ajatellut kuolevani kirkkaan auringopaisteen päivänä, päivänä, jolloin kenenkään ei uskoisi kuolevan. Jolloin ihmiset ovat uimarannoilla ja naivat illalla puiston puskissa, jolloin juodaan pussikaljaa ja irtaudutaan kellosta. Haluan kuolla niin, että kukaan ei huomaa. Sitten jälkeenpäin vain naureskellaan: "Hmm, nyt se on todella poissa."

"Kuinka nautimmekaan; päivät nuo kuin unta vaan. Mutta seikkailut nää ajastaan jo kauas jää."