lyijyluomet

pullot ja paperinpalat erittelevät suruni pieniksi paloiksi
joihin voi hankautua ja sukeltaa
ja minä suurennan kaiken
lisäämällä tyhjää ja
viemällä mittasuhteet

olen kauttaaltani kuoreni peitossa
muutun peilissä joka päivä
pelottavammaksi ja
hirviömäisemmäksi
ja minä ällötän ja oksetan
ja karkotan
ja minä muistan

ja voi, kuinka kukaan ei voi
kuvitellakkaan etten todella
oikeasti ole ruma
en ole mitään

ja ehkä lopultakin
minunkin verestäni kohoaa kukka
jota ei säälitä