perjantai 19. heinäkuuta 2013

Toivottavasti teillä on hyvä olla



Minä haluaisin kirjoittaa kirjan.

Otan kolmannen kaljan. Keskiolut saa pääni liikkeelle, ainakin hetkeksi. Pilvestä kuuntelisin Huoratronia koko yön. Mutta joka tapauksessa, paukuissa en pysty kirjoittamaan, joten alkoholi saa kelvata. Selvänä ajatukseni ovat hiuksia, joita täytyy repiä irti.

Lähiaikoina konemusiikki on muotoutunut elämäni ainoaksi olennaiseksi kiintopisteeksi. Olen kyllästynyt ja minulla on äärimmäisen tylsää. Huomaan tietyn hedonistisen eskapistisuuden valtaavan minut kokoajan vahvemmin. Tämä tuntuu saavansa voimansa sosiaalisista taidoistani, jotka vaikuttavat vähenevän koko ajan kovalla tahdilla.

Ja mikään ei voita kunnon trippiä ja droppia.

Haluaisin kirjoittaa kirjan mukavassa kohdussa, jossain ulkomaisessa puutarhassa kuukausia kestävässä pikkuhiprakassa, jolloin maailma vaikuttaa siedettävältä ja vaaleanpunaissävytteiseltä. Pariisi on kaunis humalassa mutta paskainen ja luotaansatyöntävä selvänä.

Olen sellainen ihminen joka vihaa valvontakameroita ja kelloja. Rakastan tupakoinnissa erityisesti sen elämää hidastavaa ja rytmittävää ominaisuutta. Minulla on ollut viime kuukausina suunnaton halu varastaa auto. Arvostan kun ihminen osaa syödä haarukalla ja veitsellä ja osaa nimetä Nobel-palkittuja kirjailijoita. Haluaisin tietää milltä tuntuu tappaa ajatteleva, elävä ja tunteva ihminen. Pidän järkyttämisestä ja ällöttämisestä. Minulla on journalistin hampaat. Jonain päivinä tunnen olevani Tyler Durden.

Tupakkatauko.

Minulla on äärimmäisen suuria ongelmia luovuuden kanssa. Kuvittelen välillä oikeasti kirjoittavani jotain aktiivisesti.

Olen erinomainen manipuloimaan tuntemattomia. Tietyllä tavalla se pelottaa minua. Ala-asteella oli se fiksu ja nokkela individualisti, mutta lihava ja epäsuosittu, joka kuvitteli uuden polkupyörän vaikuttavan yhtään vitun mihinkään. Sivistyssanoja käyttävät ihmiset ovat mielestäni naurettavia. Kielioppi on kehitetty typerille lampaille. Minulla on ujo rakko. En tiedä kuka on se minä, joka on piiloutunut sisälleni.  

En ole varma olenko oman elämäni protagonisti. En ole kuitenkaan kovin empaattinen. En ole tarpeeksi älykäs ja hyvännäköinen voidakseni päästää todellisen narsistisen ja psykopaatin puoleni esille.

Rakastan hyvin harvoja ihmisiä, mutta rakastan heitä syvästi ja pyyteettömästi, jopa alentuvasti. Vietin puolitoista vuorokautta huoneessani koska luulin äitini haluavan tappaa minut. Todellisuudessa hän teki ruokaa ja korjasi ylioppilaskirjoituksia.

Luonto on minusta yksi tärkeimmistä asioista maailmassa mutta sen suojeleminen tuntuu typerältä. Minkään puolesta kiihkoaminen ärsyttää minua. Kaikki on menossa päin helvettiä eikä sille voi mitään. Koko länsimäinen hyvinvoiva yhteiskunta on äärimmäisen tylsistynyt ja nyhtää kohun mistä tahansa. Yliannostakaa heroiinia ja kuolkaa pois. Haluan kirjoittaa kirjan, jota kukaan ei lue.

Rakastan etymologiaa ja tilastoja. Ihmiset todella ovat aivottomia lampaita, jos katsoo tilastoja.

Usein on hankala uskoa, että ihmiset, joita en ole tavannut todella ovat olemassa. Ihmisen veressä on saman verran suolaa kuin valtamerissä on keskimäärin.

Minulle sanottiin tänään, että näytän Brad Pittiltä kasvatettuani parran. Ihan sama.

Kaikki on pielessä. En osaa enää rakastua kehenkään tai mihinkään, ja se ei tunnu miltään. Mikään ei tunnu miltään. Kaikki on muuttunut eri suuntaan kuin minä ja minä en ole kotonani enää missään.

Jos olet lukenut tähän saakka, mieti tarkkaan, etkö voisi käyttää aikaasi paremmin.
Mitä olet saanut tästä tekstistä? Jos olet joku vitun hippi, joka ajattelee, että ”ei kaikesta tarvitse saada mitään, lahjojen antaminen tuntuu paremmalta kuin saaminen” niin olet väärässä, ja kaikki mihin uskot on täyttä paskaa.

Toivottavasti sinulla on yhtä turha olo kuin minulla.

Miksi minun edes täytyy olla olemassa, tai kenenkään muun. Kaikki on perseestä. Ostin uuden polkupyörän. Vihaan sitä, se ei vihaa minua, se ei vihaa mitään, se on polkupyörä, minä vihaan sitä että nyt minulla on polkupyörä ja minun täytyy ajaa sillä. Vihaan ajatusta polkupyörästä.

En halua enää kirjoittaa kirjaa.

2 kommenttia:

  1. jos sä joskus kirjoitat kirjan haluun sen heti ja tarjoon tötsyt

    VastaaPoista
  2. Anonyymi19.7.13

    Sillon ku majailin möksässä niin pelkäsin ihan samaa ja olin nälissäni yleensä turhaan. Iso hali keuhkotautiselta, nähään joku päivä.

    VastaaPoista