painuit mieleeni

laita tämä soiman lukemisen ajaksi

Ja täällä, suhteellisen etäällä mereltä, minulle tuli valtava valtamerifiilis. Valtamerifiilikset ei riipu varsinaisesti siitä fyysisestä yhteydestä mereen, mutta minusta tuntuu että lumen peittämät pellot ja tiet tuovat minulle valtavan lumieräämaafiiliksen ja mun hierarkisessa päässäni lumierämaat menevät samaan sarjaan tähtitaivaan ja valtamerien kanssa. Ne on kaikki valtavan jylhiä ja laajoja täynnä pientä ihmistä pelottavaa mystiikkaa. Me ei tiedetä valtameristä juuri mitään. Ja me tiedetään niistä aika paljon.

Valtameret ja aavikot tuntevat kaiken. Kun heilutat jalkoja valtameressä, olet samassa vedessä joka ryömii Los Angelesissa Venice Beachin hiekkarantaa kohti läntisen sivilisaation viimeistä laitaa. Sivilisaatio, jonka kehitys on lähtenyt Välimeren rannoilta ja laajennut ympäri Eurooppaa, purjehtinut Atlantin yli uudelle mantereelle ja raivannut tiensä kohti länteä, on tullut jälleen meren luo. Nyt se velloo ja odottaa kunhan sen aurinko nousee samasta suunnasta vain pidemmältä, jo itäisestä Japanista tai Kiinasta.

Kaikki on mereen yhteydessä.

Meri on kaiken loppu. Jokainen joki laskee mereen. Jokainen reitti vie sinut lopulta meren äärelle. Meri on elämän alku. Minä haluan tietää, miltä tuntuu olla valtameri. Minä haluan tietää. Oletko koskaan kuullut valtameren huokailevan tai mylvivän todella kaukana? Meri kuluttaa rantoja pidemmälle syvemmälle maahan. Lopulta ei ole maata ja merta, on vain meri. Maapallo aavikoituu. Tulee aaltoaavikko.

Mutta mereäkin komeampi on aavikko. Näen ihmisen aavikkona. Monilla aavikoilla tulee äärimmäisen kylmä joka yö. Aavikko kuvastaa ihmisen sielunmaisemaa, ironista kyllä, musta äärimmäisen hyvin. Sanotaan etta jos haluaa saavuttaa jotain täytyy luopua jostain, ja että aavikkoa ei voi ylittää tulematta hulluksi.

Once I had a little game
I liked to crawl back in my brain
I think you know the game I mean
"I mean the game called "Go Insane

Huomaatko, mihin olen menossa? On uhrausten ja arvojen punnituksen aika. Ihminen on niin monimutkainen, että kun se tajuaa lopulta omat ääriviivansa, toimintansa ja olemisensa, se ei pysty käsittelemään sitä. Omaan päähän on hyvä tehdä retkiä. Matti Pellonpää sanoi, että "Mene itseesi, mutta älä eksy." Alan vihdoinkin ymmärtää. Kyse on siitä, kuinka pitkälle haluat mennä. Laajentaako LSD tajunnan? Onko ihmisen aivokapasiteettia mahdollisuus suurentaa? Voinko minä päästä joskus tästä päästä ulos?

Mennään ja jahdataan nimiämme ja itseämme.