all along the watchtower

Pukumies mulle naurahtaa

luona rumien talojen.

Kaulavaltimon kohtaa

helminauha maantien valojen.

Seuraavana tulee tiksi.

Huokaisen. Kysyt miksi.

Aarteet muuttuu huoliksi.

Nousee kasvot vuoriksi.

Minne juna meidät kuljettaa?
Kaupungin maalle siittää.
Kauanko riemu sen kestää saa
kun maailma riittää?

Ja huomenna se on toista.
Huominen sen poistaa.
Syöksyy käärmeet ruumin koloista
Katoaa värit kansoista...

Vankia ei voi vangita 

ei vapaata vapauttaa...

Mä varma oon ja jyrähtää maa

ja hiljaa naurahtaa

Jossain hyvin kaukana

Filmi katkeaa

Kaupunki ruumiista nousee

ja sen silmät aukeaa

täst on tullu joku mun vitun runoblogi. vittu. sorry bout that